lauantai 9. marraskuuta 2013

"Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa."



Ja silloin sankareiden patsaat
meidän rakkaudellemme kumartaa
ja mahtavimmatkin tekee kunniaa
ja kiväärien pauke maailmassa hetkeksi taukoaa
ja taivas meidän syntimme unohtaa

Vaikka äänimerkki kertois että sota tullut on
ei se saisi meitä nyt nousemaan
ei meistään kumpikaan oo suojaton
meillä toisemme suojana on

Juha Tapion video on tässä koska se on HUIPPU! Musiikki on mulle niiin kaikki kaikessa et tästä "music is everywhere" biisistä on tullu tärkee mulle:) Ja kaiken lisäks.. sen laulaa itse JUHA! <3




Ei oo oikeen ollu mtn ideoita, et mistä kirjottais :o Mut joooo, aikasemmin on ollu kaikenlaisia pieniä murheita, mut neki alkaa järjestyyn pikkuhiljaa. Oon onnistunu avautumaan ihmisille, ku oon näitä murheita vaan pitäny itelläni. Ku välillä oikeesti pelkään, etten valmistu koulusta noitten koulutehtävien takia. Mut niistäki oon pystyny opettajan kans puhumaan, joten asiat järjestyy kyllä :) I'm not going to give up!



Oon oikeesti tosi fiksu ihminen. Ostan lukulasit, irrotan niistä
linssit, ja nyt pidän näitä vaan tyylin vuoks..
Oon aina halunnu lasit ;__;

En oo mitenkään vihanen, mut välillä vaan ihmettelen, et mitä Jumala on mulle suunnitellu, ku moni asia on kerta pieleen mennyt. Et haluaako se näyttää mulle, ettei aina voi mennä kuten itse haluaa. 

Mut joka ilta rukoilen, et huominen päivä ois omalla tavallaan hyvä. Joka ilta ruokoilen voimaa ja rohkeutta. Ei mun tartte kokoajan yrittää olla ilonen, reipas tai hyvällä tuulella. Riittää, et jos oon surullinen nii samalla oisin vahva. Koska asioilla on tapana järjestyä. Joskus pari vuotta sitte olin varma, et mun ongelmat ei tuu ikään selviämään. Mut tässä sitä ollaan ja nytki hymyilen ku kirjotan tätä. Do your best, work hard. AND Pray :3



Taas oli vähä sekavaa tekstiä... Mut tämmöstä tällä kertaa!

Btw, viimeks ku tänne kirjottelin nii mulla
oli hyvä fiilis :) Tiiättekö mitä?
Mulla on edelleen aivan MAHTAVA
fiilis!! :)))) <3

Johanna Kurkela - Oothan tässä vielä huomenna
-Tästä on tullu mun suosikki! Joskus viel opettelen tän laulamaan :')



maanantai 28. lokakuuta 2013

Sinut sulkenut siunauksiin, että Luojamme varjelis sun elämäs etteenpäin

Nyt se Luoja sen teki! Sain viimeinki vastauksen mun pyyntöön, et kaikki ois taas okei..
En kerro sitä täällä, mut asiat alkaa järjestymään pikkuhiljaa. Oon taas nauranu ja hymyilly pitkästä aikaa luontevasti! Ei mtn tekohymyä ::) 

On tässä viel asioita, et mitä mun pitää tehdä. Kuraattorille aijon vielä varata ajan ja selvittää mun kouluun liittyvät ongelmat. Ulkonäköpaineita ei oo paljo ollu ja aijon tsempata musiikin suhteen.

Jotenki olo on niin varma ja helpottunu.. en kilju tai huuda, mut oon tyyni, rauhallinen ja itken hiljaa ilosta :')
Jumalaa mää kiitän! KIITOS:)

2.Kor. 12:10

Siksi iloitsen heikkoudesta, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista,
joihin joudun Kristuksen tähden.
Juuri heikkona olen voimakas.

En mä voi sulle onnea taata.
En mä paljon luvata saata.
En voi kotia mä kultaa kantaa,
mutta parhaani koetan antaa.


Huhhuh mikä fiilis... jos koittais rauhottua ja mennä nukkumaan :3 Mut on oikeesti ihanaa, ku joku tekee sut onnelliseks. Näin kävi mulle, et päättele siitä ;) 
Do your best, work had
say i love you<3

perjantai 18. lokakuuta 2013

Do you wanna know what I think?

"Kiusaaminen on niin kertakaikkisen väärin, että sen edessä itkettää ja raivostuttaa. Olo käy kuitenkin vielä tukalammaksi, jos ei välillä anna itsensä surra. Itkemisessä ja huutamisessa ei ole mitään hävettävää, niin on vaan välillä pakko tehdä." MLL

(Varoitus: sisältää pientä raivoa ja vuodatusta)
MIKS pitää hankaloittaa toisen ihmisen elämää kiusaamisella?
Oisko susta kivaa jos sullekki tehtäis niin?
Jos ihminen on edes hieman poikkeava ku sää nii pitääkö siitä tehdä numero?
Tiiättekö, mihin kiusaaminen voi johdattaa?
Mää en oo ikään tajunnu miks jotkut tekee sellasta. Selän takana puhuminen, juoruilu, töniminen, haukkuminen,.. kaikki tuottaa vaan pahaa oloa! Miksei ihmiset ymmärrä, et jokainen on arvokas sellaisena ku on?

Aina kuulee sit niitä syitä, et miks sua kiusataan.
ulkonäön,
lesbouden/homouden,
uskon,
luonteenpiirteiden takia
LISTA ON PITKÄ.

Ja miks mää kirjotan tästä? Siks koska ottaa päähän ja tiiän henkilöitä, joita kiusataan. Aattelin tehä koulussa opinnäytetyön, joka kertoo samasta aiheesta. Ja joo, muaki on kiusattu.
Mua kiusattiin ala-asteella. Alennuin jopa itekki kiusaamiseen, et muut jättäis mut rauhaan. Mut siitä ei seurannu mtn hyvää, joten onneks osasin lopettaa sen aika äkkiä.
Tytöt piti mua outona, olin isokokoinen, hiljanen ja surkea koulussa. Pojat kiusas, koska ihastuin tosi helposti nii tottakai ne sai sen jotenki selville ja siitä ne aina härnäs. Oli mulla tietenki kavereita! Etten mää ny aivan yksin ollu.
Ylä-asteella mua tuijotettiin oudosti ja puhuttiin selän takana. Ja sit ku tulin uskoon nii tottakai se hämmensi ihmisiä vielä enemmän. Kohta olinki joittenki mielestä se "himouskovainen" ja "Jeesustelija"
Onneks ku pääsin opiskeleen nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaks nii huomasin, et mut hyväksyttiin sellasena ku oon. Sain lisää kavereita ja tunnen olevani vahvempi. Haluaisin kovin olla muitten nuorten kiusattujen tukena. En halua et kukaan joutuis kokemaan sellasta, koska kiusaaminen on yksinkertaisesti perseestä.
Kiusaajille vinkki: Lopeta ajoissa!
Se on ikuinen kysymys, et miks ihmiset kiusaa toisia. Vastausta odotellessa..
Muista nää asiat: Puolusta toista, kaikilla on rajansa, mieti kiusaamisen seurauksia ja et mitä se aiheuttaa sulle.
Pysy vahvana! Äläkä vihaa.

Vihaajat vihaa
meitsi vaan takas vilkuttaa
antaa niiden hiillostaa
ei vois vähempää kiinnostaa


SAY I'M SORRY<3

maanantai 7. lokakuuta 2013

Musta ei saa roolimallia hei älä tykkää huonoo

Huuups, on siitä jonki aikaa ku viimeks oon täällä käynny :DDD

Perjantaista lauantaihin olin Seinäjoella kattomassa siskoja pitkästä aikaa. Oli ihanaa päästä ees vähäks aikaa pois täältä. Sain jopa otsahiukset takas! Enää puuttuu se väri.. :'D
Haluun ton väriset hiukset.. ;__;

Lauantaina olin parin kaverin kans illalla syömässä tuola kaupungilla päin. Ensimmäistä kertaa elämässäni söin kebab-rullan.. Yllätyin siitä, et se oli jopa hyvää 8) Ajeltiin sit vaan ympäri kaupunkia musiikkia kuunnellen ja juteltiin kaikenlaista hauskaa. Meni myöhään, mut hauskaa oli!

Tämän viikon vietän kuvataiteen parissa! Meillä on semmonen vaihtoviikko koulussa, missä saadaan valita joku viikon mittainen kurssi. Vaihtoehtoja oli myös musiikin tekemistä, seikkailukasvatusta ja tanssia. Kyllä se taitaa mennä piirtämisen ja valokuvauksen parissa ^^

Mut täytyy myöntää, et viimeaikoina on ollu vähä masentavaa, ku moni asia painaa päälle. Olo on ollu väsyny, koulussa vois mennä paremmin, ulkonäköpaineita ja kaipaan mun teatteriharrastusta. En oo vieläkään edistyny laulamiseen suhteen.. ja yksinkertaisesti asiat vois paremminki olla. Pelkäsin jopa, et jos tää menee pahemmaks nii ekaks työnnän uskon pois mun elämästä ja musta tulee vielä hiljasempi ja etäinen ihminen.. EMT :o 

Mut tätä oli oikeestaan tosa viimeviikolla! Nyt on taas vähä parempi olo:D Uus kitara on piristäny mua, jonka sain siskolta. Pieniä mutta suuria elämäniloja<3 Sit tosiaan ku tää viikko on vapaampi ton kurssin takia nii se vie ajatuksia muualle.
Ja sit sain semmosen ajatuksen, et opiskelun jälkeen jään viel tänne ja alottaisin joko musiikkiteatteri- tai laululinjan Opistolla. Kumpiki kestäis vuoden, mut en osaa päättää, et kumpi sopis mulle :D Musiikkiteatterissa voi sekä näytellä, laulaa ja tanssia.. olis monipuolista! Mut laululinjassa saa mahdollisuuden harjottaa sitä ääntä myös yksityisillä laulutunneilla. Ja sitä mää just tarvitsen.. Mut tästä aiheesta joskus toiste.

Eipä mulla muuta! Tuli vähä sekalaista tekstiä ja ehkä tylsää tekstiä(koska väsyttää ja mielikuvitus vähissä) Aattelin, et voisin seuraavalla kerralla puhua vähä kiusaamisesta, koska oon aatellu tehä siitä opinnäytetyön koulussa. Ajatuksia vois purkaa tänne.
P.S. Oon popittanu Cheekiä suoraan sydämestä. Aivan upee jätkä ja mahtavaa musaa! Esimerkiksi Niille joil on paha olla on mun uus suosikki :')
TRY NEW THINGS<3

torstai 26. syyskuuta 2013

"En enää tunnista itseäni tuosta, se ihminen on jäänyt menneeseen aikaan."

Kirjotan, koska HIUSKRIISI!:D Haluun punaset hiukset takas. Uutta vaan se, et nyt en meinaa mtn sellasia ruskeita, joissa on "vivahdus" punasta vaan nyt ne saa oikeesti olla reippaasti punaset!

Mulla on tapana tehä jtn uutta, jos elämässä tapahtuu draamaa tai mää epäonnistun jossain ja se ottaa päähän. Saatan yhtäkkiä vaihtaa vaatetyyliä, keksiä jonku uuden harrastuksen tai mitä vaan voi itessään muuttaa.
Nyt mää oon taas saanu hienon älynväläyksen ja laitan hiukset uuteen uskoon. Ja nyt haluun kokeilla oikeen punasia ^^ On ollut tosiaan ennen sellaset, mut ne muuttu aina punaruskeiks tai oranssin ruskeiks...


 Mää en suostu enää kotivärjäykseen, hiukset kärsi liikaa ;__; On näistä myös pakko leikata huonot latvat pois, et nää suostuu kasvamaan. Mulla oli koko ylä-asteen ajan pitkät ruskeet hiukset, ja kaikki näytti tykkäävän niistä. Mää vihasin niitä, koska en tienny mitä tehä niille. Ne vaan roikku siinä ja oli inhottavat kesällä. Ennen Opiston alkua mää sit leikkasin ne lyhyeks. Oli ihana värkätä, värjätä ja tupeerata niitä. Kivasti sain kyl huonoa palautetta ihmisiltä, ku ne ei halunnu mun leikkaavan näitä. Nyt ne on kumminki kasvanu ja osaan käsitellä näitä nii enää en lyhyeks leikkaa;D

Otsahiukset on ongelma.. Jos leikkaan ne, nii ne kasvaa nopeesti ja on tiellä. Ja jos kasvatan ne, nii niitä on pakko pitää kiinni pinneillä tai pitää tätä tyhmää keskijakausta D: Mut voi olla, et leikkaan ne kumminki takas.

Ärsyttää ku pitää viel odottaa.. hetkessä nää ei punasiks muutu. Ja sit ku ne on punaset nii kohta oonki silleen, et "vaaleat raidat ois ihan jees", "Mustat ois kyl nyt ehdoton suosikki"

...Välillä toivon, etten ois ikään värjänny mun hiuksia. Oispahan ainaki terveet :D

Hiustyylin muutos ei oo ainut, mitä oon aatellu tässä. Haluun myös keskittyä enemmän laulamiseen. Mää haluun kehittyä!
Oon oikeesti haaveillu näistä laulukilpailuista, kuten "The voice of Finland tai Idols. Mää en tykkää tosta "The voice kids" tai "Kidsing" ohjelmasta, ku kieltämättä oon kateelinen niille lapsille, ku ne pääsee toteuttaan unelmiaan..
Salaisuus: aina ku oon yksin kotona nii kuuntelen kuulokkeilla täysillä semmosta musaa, mitä haluun itekki oppia laulaan tai sit meen meijän vanhalle navetalle ja katon aina, ettei kukaan kuule mun hoilaamista :'D
Miten voi rakastaa jtn asiaa niin paljo, ettei kehtaa näyttää sitä muille..?

Erin on ihana laulaja! Mää rakastan sen ääntä.. se osaa olla tosi pirteä ja samalla tunteellinen. 
"Jos menet pois" biisi on mun ehdoton suosikki. Siinä on kauniit sanat ja kohta "Lumen, jään sulattaa" saa mut melkein itkemään, ku se menee ihanan korkealle. Miten voikaan olla niin tunteita herättävä kappale? :')

Aamuauringon sivellin värittää maan
Värit hauraat sulattaa jään
Sinä olet niin kaunis, en henkeä saa
Annoit aurinkos mua lämmittää


Jos menet pois, mitä minulle jää
Jos menet pois, kesä tää häviää
Jos menet pois, joet jäätyvät taas
Ja huurtumaan saat pihamaan pihlajan

Taivas halkeaa
Rakkaus päällemme sataa
Lumen, jään sulattaa
Sade tää armahtaa

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Koettele minua ja tunne minun ajatukseni

Heip! Koitin kirjotella tonne "tietoja minusta" kohtaan lyhyesti itestäni, mut jostain kumman syystä se ei onnistunu. STUPID COMPUTER D:
Aattelin, et kerron sit tässä. "Tiivistettynä"

Nimi on siis Jenny, oon 18-vuotias täältä Keski-Pohjanmaalta. Mulla on tummanruskeet puolipitkät hiukset, ruskeet silmät ja oon huimat 160.5cm pitkä.
Oon luonteeltani iloinen, kiltti, herkkä ja tuun yleensä toimeen kaikkien kans. Välillä oon ujo, rauhallinen ja hiljanen, ja joskus höpötän liikaa, muutun kömpelöks ja nauran paljo :') Harvoin suutun tai aattelen negatiivisesti. Enkä tykkää riidellä :c


Perheeseeni kuuluu äiti, isä ja 2 isosiskoa ja 1 isoveli. Eli oon siis kuopus ja ainut lapsista, joka asuu viel kotona. Meillä on myös kissa nimeltä Kille :3 Mulla on ne ihanat, rakkaat ja parhaat kaverit, joitten kans saa nauraa ja olla oma tyhmä itsensä! :D Meillä on tapana pitää hauskaa ja kerrotaan toisillemme syvimmätki salaisuudet ja hölmöillään usein tuola keskellä kylää(Oli sit aamu, päivä tai keskiyö) Itketään/nauretaan yhessä, eikä välitetä mitä muut meistä aattelee ;) Kavereita löytyy koulusta, seurakunnasta, harrastuksien myötä ja vähä jokapuolelta Suomea. Lapsuudenystävä löytyy tosta ihan naapurista :)

Käyn Keski-Pohjanmaan Opistoa viimeistä vuotta, ja opiskelen nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi. En osaa sanoa vielä, et mitä teen tän jälkeen. Mua kiinnostais kyl paljo nuoriso- ja seurakuntatyö. Mut mieli voi aina muuttua, vielä on aikaa miettiä tulevaisuutta.
Toimin myös 4H-kerhonohjaajana ala-asteikäisille lapsille täällä pienessä kylässä, jossa asun :)


Harrastukseni on kitaran soitto ja laulaminen. Rakastan musiikkia ja laulamista, mut oon aika ujo sen suhteen. Piirsin pienenä paljo mangaa, mut se on nyt vähä jääny. Mut piirtäminen ja muu kuvataide on lähellä sydäntä. Harrastin 5 vuotta teatteria nuorten näytelmäkerhossa, mut oon nyt lopettanu sen, koska täysi-ikäisyyden takia en voinut jatkaa :( Ja nyt ku on viimeinen vuosi opiskelua nii haluun keskittyä siihen. Mut mää rakastan teatteria ja näyttelemistä! Kirjottelen myös tarinoita, leivon ja lenkkeilen silloin tällöin. En oo kauheen liikunnallinen mut tykkään koripallosta ja kesällä on aina kivaa pelata kavereitten kans lentopalloa.

Tykkään olla luova itteni suhteen. Värkkään mun hiuksia ja teen erilaisia kasvomeikkejä. Hiukset on joko PUFF ja kiharalla tai sit ihan suorat. Hiukset on toistaseks nyt ruskeet, mut en usko et menee kauan, et kokeilen taas jtn uutta väriä. Pukeutumistyyliki on melkein joka päivä erilainen. Yhtenä päivänä pidän pitkää/lyhyttä hametta, pitkiä villatakkeja tai muita röyhelöpäitoja. Toisena päivänä voi olla iso huppari, t-paita, farkut/kollarit ja pipo päähän. En käytä paljo meikkiä, mut joskus on kiva meikata luomet värikkääks ja pistää punaista huulipunaa. Joskus riittää pelkkä ripsari ja meikkivoide :D Rakastan laukkuja! Kirppareista on aina kiva tehä sellasia löytöjä ;) Enimmillään mulla oli joskus niitä 47..

Oon kristitty ja usko Jeesukseen on mulle elämässä tosi tärkee juttu. Tulin uskoon riparin jälkeen ja se muutti mun elämän paremmaks. Uskon ansiota uskalsin viimeinki olla oma itseni, eikä mun tartte esittää mtn. Jotkut ei ymmärrä sitä, mut se ei liikuta mua. Cheekin sanoin: "Vihaajat vihaa, meitsi vaan takas vilkuttaa" Käyn tosi paljo seurakunnan tapahtumissa. Esim. nuortenillat, isoskoulutukset, konsertit, jumalanpalvelukset jne. Rakastan Maata-Näkyvissä-Festareita! Ne järjestetään joka vuosi Turussa ja meikäläinen on niin lähdössä sinne tänäkin vuonna ;P



Mää haaveilen aika paljo, ja mulla on tavoitteita. Kerroin aikasemmin, et laulaminen on mulle tärkeetä, mut oon tosiaan arka sen suhteen. En yksin laula paljo muitten kuulen, koska pelkään mitä muut sanoo siitä. Mulla on epävireinen ääni ja se menee liian korkeelle ja muut on huomautellu siitä. En oo käynny mtn laulutunteja, vaikka oisin joskus halunnu. Tavoite on, et jonain päivänä esiinnyn ja laulan yleisölle.
Huvitti ku Jari Sillanpää sano siinä Vain Elämää-sarjassa, et se halus kovin pienenä esiintyä muille ja laulaa, mut se ei ikinä uskaltanu, koska se pelkäs tulla torjutuks. Sama ongelma mulla!
Ku mää näyttelen nii silloin mää vapaudun ja tuntuu, et voin tehdä ja sanoa ihan mitä vain. Tunteet on pinnassa ja se on vaan hauskaa! Siks oon haaveillu myös siitä, et tekisin näyttelijä-työtä ja tai et oisin teatterilla töissä. Tietenki mää haluaisin jatkaa opiskelua tämänki jälkeen, mut onhan mulla mahdollisuus pitää välivuosi tai etsiä töitä. Ja mielelläni muutan pois täältä, mut ei tietoa, et minne. Aika näyttää ;)

Tässä oli nyt vähän tietoa meikäläisestä. Unohdin aika varmasti jtn viel mut eiköhän ne tuu josain välissä esille. Olen puhunut :D
ENCOURAGE EACH OTHER 

tiistai 17. syyskuuta 2013

Iloinen sydän kaunistaa kasvot

Pelkoa ei rakkaudessa ole,
vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. 
Pelossahan on jo rangaistusta; 
se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.


Ennen ku tulin uskoon, olin ihan erilainen ihminen mitä tällä hetkellä. En koskaan lakkaa kiittämästä Jumalaa siitä, et se teki musta paremman ihmisen!

Mää olin ala- ja ylä-asteella tosi ujo, rauhallinen ja aika pelokas ihminen, joka kärsi huonosta itsetunnosta. Vihasin mun ulkonäköä, vaatteita, luonnetta ja pidin mun erilaisuutta huonona.
Pelkäsin, et mitä muut musta sanoo. Kokoajan oli fiilis, et mua tuijotettiin, haukuttiin selän takana ja et mulle nauretaan joka päivä.
Kyl mää hymyilin paljo ja mulla oli ihana kaveriporukka, jossa tykättiin pitää hauskaa eikä me välitetty siitä, et mitä muut meistä sanoo. Silti hymyilevien kasvojen takaa löyty se tyttö, joka halus olla jotain muuta.
2011



Sit se starttas, nimittäin rippikoulu. Piti suorittaa semmonen riparikortti, johon piti kerätä nimmareita, et on suorittanu jotain seurakunnan juttuja. Jumalanpalvelukset, nuortenillat, tapahtumat ja konsertit.. Ei mua paljo kiinnostanu.
Kesä koitti ja rippileiri! Olin ihan hukassa, et miten olis siellä. Tunsin kyl ne ihmiset siellä, mut en aluks viihtyny. Olin kokoajan väsyny, enkä ymmärtäny mistä siellä puhuttiin.
Kuitenki iltaohjelmat ja muu vapaa-aika oli kivaa ja leirin puolessa välissä aloin tykätä siitä paikasta.

Leiri loppu ja arki jatku. Jäi hyvä fiilis riparista ja aloin miettiin isosen hommia. 9.luokka alko ja uskaltauduin alottaan isoskoulutuksen. Oli kivaa ku siellä oli myös muutama muu hyvä ystävä. Myöhemmin muut alko huomauttaan mulle siitä, et liikun nykyään aika paljo seurakunnan tapahtumissa. 
Sit alko se kiusallisin osuus. "Lopeta toi Jeesustelu" "Onks susta tullu joku uskovainen?" "Miten sää kestät niitä raamattujuttuja?" Näitä ihmiset mulle huuteli. Sit alko pelottaan, et oonko mää nyt vielä oudompi ku ennen? Aloin harkita, et pitäiskö mun jättää isoskoulutus ja elää taas sitä "normaalia elämää"..
Yks ilta kotona mää jäin harmitteleen tätä asiaa ja mietin, et mitä mää nyt teen. Uskokaa tai älkää, mut mää avasin mun Raamatun ja aloin lukeen sitä. Pian kohdalle osu teksti, minkä luin monta kertaa läpi, et mää ymmärtäisin sen täysin.
2012

Tekstissä luki näin:
"Pelkoa ei rakkaudessa ole,
vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. 
Pelossahan on jo rangaistusta; 
se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa."
Se teksti herätti mut. Ajan myötä pelko kaikkos ja opin tuntemaan itseäni paremmin. En sillon tienny, et mitä mulle tapahtu. Meni aikaa, ennen ku sain siihen vastauksen.

Koin riparin uudestaan ihan eri tavalla ku viimeks. Isosena oleminen kasvatti mun luonnetta ja opin tuntemaan myös paremmin Jumalaa ja Raamatun tekstiä. Aloin myös ymmärtää, et mikä mussa muuttu. En enää pelänyt, mitä muut musta ajatteli. Myönsin itelleni, et "Mää tosiaan oon uskossa" Voi et kuinka vapautunu ja helpottunu fiilis mulla oli. Halusin kertoa ja näyttää sen muille niin pian ku mahollista! Muut ihmiset alkoivat pian ymmärtämään mua paremmin. Tajusin, et Jeesus tosiaan johdatti mut oikealle tielle!

Tuli aika pitkä teksti ja voisin kirjottaa tästä vaikka loputtomiin, mut haluun tällä sanoo teille, et oli muut ihmiset minkälaisia tahansa nii hyväksykää ne! Älkää syrjikö ketään vaan olkaa kiusattujen tukena. Ja ennen kaikkea: Hyväksykää itsenne.
Mulla on edelleen se pelko, et jokin murtaa mut ja musta tulee se sama surullinen tyttö ku ylä-asteella. Oon edelleen ujo ja aika rauhallinen. Mut oon oppinu näyttämään musta uusia puolia muille ihmisille. Oon nykyään avoin, tykkään pitää enemmän hauskaa ja hyväksyn itseni tällaisena ku oon. Oon joskus aika kömpelö ja voi olla, et puhun nykyään liikaa. Se johtuu varmaan siitä, et oon aina halunnu olla tällanen. Näytän uskoni muille avoimesti, enkä välitä siitä mitä muut aattelee. Mua on siunattu!

2013








DO YOUR BEST, WORK HARD<3