"En enää tunnista itseäni tuosta, se ihminen on jäänyt menneeseen aikaan."

Kirjotan, koska HIUSKRIISI!:D Haluun punaset hiukset takas. Uutta vaan se, et nyt en meinaa mtn sellasia ruskeita, joissa on "vivahdus" punasta vaan nyt ne saa oikeesti olla reippaasti punaset!

Mulla on tapana tehä jtn uutta, jos elämässä tapahtuu draamaa tai mää epäonnistun jossain ja se ottaa päähän. Saatan yhtäkkiä vaihtaa vaatetyyliä, keksiä jonku uuden harrastuksen tai mitä vaan voi itessään muuttaa.
Nyt mää oon taas saanu hienon älynväläyksen ja laitan hiukset uuteen uskoon. Ja nyt haluun kokeilla oikeen punasia ^^ On ollut tosiaan ennen sellaset, mut ne muuttu aina punaruskeiks tai oranssin ruskeiks...

 Mää en suostu enää kotivärjäykseen, hiukset kärsi liikaa ;__; On näistä myös pakko leikata huonot latvat pois, et nää suostuu kasvamaan. Mulla oli koko ylä-asteen ajan pitkät ruskeet hiukset, ja kaikki näytti tykkäävän niistä. Mää vihasin niitä, koska en tienny mitä tehä niille. Ne vaan roikku siinä ja oli inhottavat kesällä. Ennen Opiston alkua mää sit leikkasin ne lyhyeks. Oli ihana värkätä, värjätä ja tupeerata niitä. Kivasti sain kyl huonoa palautetta ihmisiltä, ku ne ei halunnu mun leikkaavan näitä. Nyt ne on kumminki kasvanu ja osaan käsitellä näitä nii enää en lyhyeks leikkaa;D

Otsahiukset on ongelma.. Jos leikkaan ne, nii ne kasvaa nopeesti ja on tiellä. Ja jos kasvatan ne, nii niitä on pakko pitää kiinni pinneillä tai pitää tätä tyhmää keskijakausta D: Mut voi olla, et leikkaan ne kumminki takas.

Ärsyttää ku pitää viel odottaa.. hetkessä nää ei punasiks muutu. Ja sit ku ne on punaset nii kohta oonki silleen, et "vaaleat raidat ois ihan jees", "Mustat ois kyl nyt ehdoton suosikki"

...Välillä toivon, etten ois ikään värjänny mun hiuksia. Oispahan ainaki terveet :D

Hiustyylin muutos ei oo ainut, mitä oon aatellu tässä. Haluun myös keskittyä enemmän laulamiseen. Mää haluun kehittyä!
Oon oikeesti haaveillu näistä laulukilpailuista, kuten "The voice of Finland tai Idols. Mää en tykkää tosta "The voice kids" tai "Kidsing" ohjelmasta, ku kieltämättä oon kateelinen niille lapsille, ku ne pääsee toteuttaan unelmiaan..
Salaisuus: aina ku oon yksin kotona nii kuuntelen kuulokkeilla täysillä semmosta musaa, mitä haluun itekki oppia laulaan tai sit meen meijän vanhalle navetalle ja katon aina, ettei kukaan kuule mun hoilaamista :'D
Miten voi rakastaa jtn asiaa niin paljo, ettei kehtaa näyttää sitä muille..?

Erin on ihana laulaja! Mää rakastan sen ääntä.. se osaa olla tosi pirteä ja samalla tunteellinen. 
"Jos menet pois" biisi on mun ehdoton suosikki. Siinä on kauniit sanat ja kohta "Lumen, jään sulattaa" saa mut melkein itkemään, ku se menee ihanan korkealle. Miten voikaan olla niin tunteita herättävä kappale? :')

♫Aamuauringon sivellin värittää maan
Värit hauraat sulattaa jään
Sinä olet niin kaunis, en henkeä saa
Annoit aurinkos mua lämmittää

Jos menet pois, mitä minulle jää
Jos menet pois, kesä tää häviää
Jos menet pois, joet jäätyvät taas
Ja huurtumaan saat pihamaan pihlajan

Taivas halkeaa
Rakkaus päällemme sataa
Lumen, jään sulattaa
Sade tää armahtaa♫

Koettele minua ja tunne minun ajatukseni

Heip! Koitin kirjotella tonne "tietoja minusta" kohtaan lyhyesti itestäni, mut jostain kumman syystä se ei onnistunu. STUPID COMPUTER D:
Aattelin, et kerron sit tässä. "Tiivistettynä"

Nimi on siis Jenny, oon 18-vuotias täältä Keski-Pohjanmaalta. Mulla on tummanruskeet puolipitkät hiukset, ruskeet silmät ja oon huimat 160.5cm pitkä.
Oon luonteeltani iloinen, kiltti, herkkä ja tuun yleensä toimeen kaikkien kans. Välillä oon ujo, rauhallinen ja hiljanen, ja joskus höpötän liikaa, muutun kömpelöks ja nauran paljo :') Harvoin suutun tai aattelen negatiivisesti. Enkä tykkää riidellä :c

Perheeseeni kuuluu äiti, isä ja 2 isosiskoa ja 1 isoveli. Eli oon siis kuopus ja ainut lapsista, joka asuu viel kotona. Meillä on myös kissa nimeltä Kille :3 Mulla on ne ihanat, rakkaat ja parhaat kaverit, joitten kans saa nauraa ja olla oma tyhmä itsensä! :D Meillä on tapana pitää hauskaa ja kerrotaan toisillemme syvimmätki salaisuudet ja hölmöillään usein tuola keskellä kylää(Oli sit aamu, päivä tai keskiyö) Itketään/nauretaan yhessä, eikä välitetä mitä muut meistä aattelee ;) Kavereita löytyy koulusta, seurakunnasta, harrastuksien myötä ja vähä jokapuolelta Suomea. Lapsuudenystävä löytyy tosta ihan naapurista :)

Käyn Keski-Pohjanmaan Opistoa viimeistä vuotta, ja opiskelen nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi. En osaa sanoa vielä, et mitä teen tän jälkeen. Mua kiinnostais kyl paljo nuoriso- ja seurakuntatyö. Mut mieli voi aina muuttua, vielä on aikaa miettiä tulevaisuutta.
Toimin myös 4H-kerhonohjaajana ala-asteikäisille lapsille täällä pienessä kylässä, jossa asun :)


Harrastukseni on kitaran soitto ja laulaminen. Rakastan musiikkia ja laulamista, mut oon aika ujo sen suhteen. Piirsin pienenä paljo mangaa, mut se on nyt vähä jääny. Mut piirtäminen ja muu kuvataide on lähellä sydäntä. Harrastin 5 vuotta teatteria nuorten näytelmäkerhossa, mut oon nyt lopettanu sen, koska täysi-ikäisyyden takia en voinut jatkaa :( Ja nyt ku on viimeinen vuosi opiskelua nii haluun keskittyä siihen. Mut mää rakastan teatteria ja näyttelemistä! Kirjottelen myös tarinoita, leivon ja lenkkeilen silloin tällöin. En oo kauheen liikunnallinen mut tykkään koripallosta ja kesällä on aina kivaa pelata kavereitten kans lentopalloa.

Tykkään olla luova itteni suhteen. Värkkään mun hiuksia ja teen erilaisia kasvomeikkejä. Hiukset on joko PUFF ja kiharalla tai sit ihan suorat. Hiukset on toistaseks nyt ruskeet, mut en usko et menee kauan, et kokeilen taas jtn uutta väriä. Pukeutumistyyliki on melkein joka päivä erilainen. Yhtenä päivänä pidän pitkää/lyhyttä hametta, pitkiä villatakkeja tai muita röyhelöpäitoja. Toisena päivänä voi olla iso huppari, t-paita, farkut/kollarit ja pipo päähän. En käytä paljo meikkiä, mut joskus on kiva meikata luomet värikkääks ja pistää punaista huulipunaa. Joskus riittää pelkkä ripsari ja meikkivoide :D Rakastan laukkuja! Kirppareista on aina kiva tehä sellasia löytöjä ;) Enimmillään mulla oli joskus niitä 47..

Oon kristitty ja usko Jeesukseen on mulle elämässä tosi tärkee juttu. Tulin uskoon riparin jälkeen ja se muutti mun elämän paremmaks. Uskon ansiota uskalsin viimeinki olla oma itseni, eikä mun tartte esittää mtn. Jotkut ei ymmärrä sitä, mut se ei liikuta mua. Cheekin sanoin: "Vihaajat vihaa, meitsi vaan takas vilkuttaa" Käyn tosi paljo seurakunnan tapahtumissa. Esim. nuortenillat, isoskoulutukset, konsertit, jumalanpalvelukset jne. Rakastan Maata-Näkyvissä-Festareita! Ne järjestetään joka vuosi Turussa ja meikäläinen on niin lähdössä sinne tänäkin vuonna ;P

Mää haaveilen aika paljo, ja mulla on tavoitteita. Kerroin aikasemmin, et laulaminen on mulle tärkeetä, mut oon tosiaan arka sen suhteen. En yksin laula paljo muitten kuulen, koska pelkään mitä muut sanoo siitä. Mulla on epävireinen ääni ja se menee liian korkeelle ja muut on huomautellu siitä. En oo käynny mtn laulutunteja, vaikka oisin joskus halunnu. Tavoite on, et jonain päivänä esiinnyn ja laulan yleisölle.
Huvitti ku Jari Sillanpää sano siinä Vain Elämää-sarjassa, et se halus kovin pienenä esiintyä muille ja laulaa, mut se ei ikinä uskaltanu, koska se pelkäs tulla torjutuks. Sama ongelma mulla!
Ku mää näyttelen nii silloin mää vapaudun ja tuntuu, et voin tehdä ja sanoa ihan mitä vain. Tunteet on pinnassa ja se on vaan hauskaa! Siks oon haaveillu myös siitä, et tekisin näyttelijä-työtä ja tai et oisin teatterilla töissä. Tietenki mää haluaisin jatkaa opiskelua tämänki jälkeen, mut onhan mulla mahdollisuus pitää välivuosi tai etsiä töitä. Ja mielelläni muutan pois täältä, mut ei tietoa, et minne. Aika näyttää ;)

Tässä oli nyt vähän tietoa meikäläisestä. Unohdin aika varmasti jtn viel mut eiköhän ne tuu josain välissä esille. Olen puhunut :D

ENCOURAGE EACH OTHER♥ 

Iloinen sydän kaunistaa kasvot

Pelkoa ei rakkaudessa ole,

vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. 

Pelossahan on jo rangaistusta; 

se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa.

Ennen ku tulin uskoon, olin ihan erilainen ihminen mitä tällä hetkellä. En koskaan lakkaa kiittämästä Jumalaa siitä, et se teki musta paremman ihmisen!

Mää olin ala- ja ylä-asteella tosi ujo, rauhallinen ja aika pelokas ihminen, joka kärsi huonosta itsetunnosta. Vihasin mun ulkonäköä, vaatteita, luonnetta ja pidin mun erilaisuutta huonona.

Pelkäsin, et mitä muut musta sanoo. Kokoajan oli fiilis, et mua tuijotettiin, haukuttiin selän takana ja et mulle nauretaan joka päivä.

Kyl mää hymyilin paljo ja mulla oli ihana kaveriporukka, jossa tykättiin pitää hauskaa eikä me välitetty siitä, et mitä muut meistä sanoo. Silti hymyilevien kasvojen takaa löyty se tyttö, joka halus olla jotain muuta.

2011

Sit se starttas, nimittäin rippikoulu. Piti suorittaa semmonen riparikortti, johon piti kerätä nimmareita, et on suorittanu jotain seurakunnan juttuja. Jumalanpalvelukset, nuortenillat, tapahtumat ja konsertit.. Ei mua paljo kiinnostanu.

Kesä koitti ja rippileiri! Olin ihan hukassa, et miten olis siellä. Tunsin kyl ne ihmiset siellä, mut en aluks viihtyny. Olin kokoajan väsyny, enkä ymmärtäny mistä siellä puhuttiin.

Kuitenki iltaohjelmat ja muu vapaa-aika oli kivaa ja leirin puolessa välissä aloin tykätä siitä paikasta.

Leiri loppu ja arki jatku. Jäi hyvä fiilis riparista ja aloin miettiin isosen hommia. 9.luokka alko ja uskaltauduin alottaan isoskoulutuksen. Oli kivaa ku siellä oli myös muutama muu hyvä ystävä. Myöhemmin muut alko huomauttaan mulle siitä, et liikun nykyään aika paljo seurakunnan tapahtumissa. 

Sit alko se kiusallisin osuus. "Lopeta toi Jeesustelu" "Onks susta tullu joku uskovainen?" "Miten sää kestät niitä raamattujuttuja?" Näitä ihmiset mulle huuteli. Sit alko pelottaan, et oonko mää nyt vielä oudompi ku ennen? Aloin harkita, et pitäiskö mun jättää isoskoulutus ja elää taas sitä "normaalia elämää"..

Yks ilta kotona mää jäin harmitteleen tätä asiaa ja mietin, et mitä mää nyt teen. Uskokaa tai älkää, mut mää avasin mun Raamatun ja aloin lukeen sitä. Pian kohdalle osu teksti, minkä luin monta kertaa läpi, et mää ymmärtäisin sen täysin.

2012

Tekstissä luki näin:

"Pelkoa ei rakkaudessa ole,

vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. 

Pelossahan on jo rangaistusta; 

se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa."

Se teksti herätti mut. Ajan myötä pelko kaikkos ja opin tuntemaan itseäni paremmin. En sillon tienny, et mitä mulle tapahtu. Meni aikaa, ennen ku sain siihen vastauksen.

Koin riparin uudestaan ihan eri tavalla ku viimeks. Isosena oleminen kasvatti mun luonnetta ja opin tuntemaan myös paremmin Jumalaa ja Raamatun tekstiä. Aloin myös ymmärtää, et mikä mussa muuttu. En enää pelänyt, mitä muut musta ajatteli. Myönsin itelleni, et "Mää tosiaan oon uskossa" Voi et kuinka vapautunu ja helpottunu fiilis mulla oli. Halusin kertoa ja näyttää sen muille niin pian ku mahollista! Muut ihmiset alkoivat pian ymmärtämään mua paremmin. Tajusin, et Jeesus tosiaan johdatti mut oikealle tielle!

Tuli aika pitkä teksti ja voisin kirjottaa tästä vaikka loputtomiin, mut haluun tällä sanoo teille, et oli muut ihmiset minkälaisia tahansa nii hyväksykää ne! Älkää syrjikö ketään vaan olkaa kiusattujen tukena. Ja ennen kaikkea: Hyväksykää itsenne.

Mulla on edelleen se pelko, et jokin murtaa mut ja musta tulee se sama surullinen tyttö ku ylä-asteella. Oon edelleen ujo ja aika rauhallinen. Mut oon oppinu näyttämään musta uusia puolia muille ihmisille. Oon nykyään avoin, tykkään pitää enemmän hauskaa ja hyväksyn itseni tällaisena ku oon. Oon joskus aika kömpelö ja voi olla, et puhun nykyään liikaa. Se johtuu varmaan siitä, et oon aina halunnu olla tällanen. Näytän uskoni muille avoimesti, enkä välitä siitä mitä muut aattelee. Mua on siunattu!

2013

DO YOUR BEST, WORK HARD<3

Avaa sydämesi tiedolle, jota jaan

Ps. 145:14 Herra tukee horjuvia, maahan painetut hän nostaa jaloilleen.
Blogi alotettu! Tuntuu oudolta, ku en oo koskaan aatellu, et tällanenki päivä koittais :D Tää on semmonen "päiväkirja" mihin aattelin ajatuksiani kirjottaa ja kertoa teille siitä, miten paljo mun elämä on muuttunu paremmaks niiin monen asian ansiosta. Kuinka opin hyväksymään itseni!

Blogin nimi on: Pelkoa ei rakkaudessa ole. Se kertoo siitä, kuinka opin olemaan oma itseni. Mun ei tarttenu enää pelätä sitä mitä muut aattelee musta. Mää elän ihan normaalin 18-vuotiaan tytön elämää.. eläkää te omanne ;) 

Mut all right! Katotaan ny, et mitä saan aikaseks tänne. Tuon nyt julki ainaki harrastukset, opiskelu, vapaa-aika, ystävät, perhe + muut tärkeet ihmiset jne :)
BE PROUD OF YOURSELF♥